3. JUMALTEN PUHALLUS SIIRSI MEIDÄN VARALLISUUTEMME KÄYTTÖOIKEUDEN HEILLE

---kun viisi vuotta oli kulunut Matti Vuoria laati itse säännöt, jolla siirsi päätöksenteon pois demokraattiselta yhteiskunnalta.

”On onnetonta, mikäli yksittäisen, julkisesti noteerattujen yritysten rakennejärjestelyjen liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuus jää eduskunnan ratkaistavaksi.

Onnettominta on, jos tällainen harkinta tapahtuu ehdollisiin rakennejärjestelyihin liittyvänä eduskunnan jälkikäteisharkintaan,” kirjoitti selvitysmies Matti Vuoria 2004 hallitukselle paperissaan, joka johti nykymalliin valtion omaisuuden ohjauspolitiikassa.



On tapahtunut valtion omistamien yhtiöiden määräysvallan luovuttaminen pala palalta yhtiöiden johdolle ja kansallisten ja

kansainvälisten omistajien hallintaan puoli-ilmaiseksi,

sen jälkeen valtiot siirtyivät taka-alalle ”vaiteliaina omistajina.”

Suomessa vallitsee edustuksellinen demokratia, jonka puitteissa valtiollisissa vaaleissa valitaan 200 kansanedustajaa eduskuntaan edustamaan kansan tahtoa.

”Kansa” siis valitsee porukan hoitamaan puolestaan yhteisiä asioita ja valitsemaan toimivaltaisen hallituksen ja ylimmät virkamiehet.

Parlamentin asema suhteessa Tasavallan Presidenttiin on vahvistunut vuodesta 1981 lähtien. Sitä edistämään muutettiin myös perustuslakia kahteen kertaaan.

Eduskunnan jäsenet, edustajanne, ovat olleet kykeneviä kirjoittamaan perustuslain, ratkomaan sen tulkinnan, päättämään sodasta ja rauhasta yhteistoiminnassa presidentti-instituution kanssa.

He osaavat laatia budjetin virkamiesten kanssa, pystyvät leipätyökseen päättämään uusista laeista ja korjaamaan vanhoja. He päättivät Euroopan Unioniin, Natoon ja Yhdistyneisiin kansakuntiin liittymisestä…

He päättävät yritysten tuista hädän, laman, koronan tai finanssi-, eurokriiisien almujen annossa.

Mutta kun tullaan valtion omistamien yhtiöiden kohdalle ”on onnetonta, mikäli yksittäisen, julkisesti noteerattujen yritysten rakennejärjestelyjen liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuus jää eduskunnan ratkaistavaksi.”

Vuosituhannen vaihteesta, jo 1980-luvulta saakka, harjoitettu valtion omistajapolitiikan nykymalli perustuu ultraliberaaliin ajatteluun, sen päämäärä on valtion ja yhteiskunnan roolin kutistaminen mahdollisimman pieneksi.

On tapahtunut valtion omistamien yhtiöiden määräysvallan luovuttaminen pala palalta yhtiöiden johdolle ja kansallisten ja kansainvälisten omistajien hallintaan puoli-ilmaiseksi, sen jälkeen valtiot siirtyivät taka-alalle ”vaiteliaina omistajina.”

Näiden johtajien palkitsemisessa ei ole sittemmin ollut mitään pidäkkeitä. Entisten valtion johtamien yhtiöiden yksityiset jatkajat ovat maksaneet käsittämättömän suuria palkkioita johtajilleen valtioiden nynnyillessä. Malli on kuin 1990-luvun Venäjältä, jossa entiset virkamiehet ja pomot, oligarkit kaappasivat valtion omaisuuden ja miljardit itselleen.

Tässä on ollut kyse hitaan hivuttamisen ideologiasta, joka ulottuu valtion omistuksista kunnallisiin ja terveyspalveluihin saakka.

Vallansiirto junailtiin 2000-luvun alussa koskemaan

myös valtion yhtiöitä jotka suojattiin sulkemalla kabinetin ovi

valtio-omistajilta palkitsemista myöden.

Poliitikot, kansan edustajat ajettiin pikkuhiljaa pois valtion yhtiöiden ja jopa laitosten hallituksista ja hallin­toneuvostoista. Ensin 1980-luvulla vuorossa olivat pankit, sitten muut yhtiöt 1990-luvun laman jälkeen. Valtion laitosten toiminnat liikelaitostettiin, sitten yhtiöitettiin, sitten pan­tiin myyntiin.

Helsingin Pörssi esitti vuonna 2004 uuden corporate governance suosituksen pörssiyhtiöille. Se oli vallankaappaus johtajaeliitille itselleen.

Hallitusten valinnan valmistelu siirtyi entistä selvemmin yhtiöiden puitteissa tapahtuvaksi. Suosituksessa omaksuttiin lähtökohta, että hallituksen valiokunnat muodostetaan yhtiöiden hallituksen jäsenistä. Yhtiöiden nimitysvaliokunnan keskeinen tehtävä on valmistella hallituksen jäsenistä yhtiökokoukselle tehtäviä ehdotuksia.

Yhtiöiden hallitukset siis esittivät itseään koskevat nimitysprosessit ja ihmiset. Omistajan ei tulisi puuttua yhtiön asioihin kuin hallitusten valinnan kautta - jonka hallitukset itse valmistelevat.

Sama vallansiirto junailtiin 2000-luvun alussa koskemaan myös valtion yhtiöitä jotka suojattiin sulkemalla kabinetin ovi valtio-omistajilta palkitsemista myöden.

Siinä ei mennyt - yhden miehen komitean esityksen mukana, vain valtion vaikutusvalta, vaan muistakin, myös yksityisissä yhtiöissä toimivista, omistajista, sijoittajista pyrittiin tekemään tahdottomia yhtiömiehiä, salkunhoitajan juoksupoikia.

Siihen suostuttiin laajasti kaikkialla maailmassa.

Nykyään Yhtiöiden hallitukset siis esittävät itseään

koskevat nimitysprosessit ja ihmiset.

Omistajan ei tulisi puuttua yhtiön asioihin kuin hallitusten

valinnan kautta - jonka hallitukset itse valmistelevat.

Vuonna 2008 toteutettiin seuraava merkittävä rakenteellinen omistajaohjauksen uudistus, kun valtio päätti perustaa erillisen holding-yhtiön hallinnoimaan valtion pörssiyhtiöomistuksia. Valtioneuvoston päätöksellä 21.10.2008 luovutettiin perustetulle Solidium- yhtiölle apporttina noin 5,4 miljardin yhtiöomaisuus.

Holding-yhtiön perustamiselle syntynyt tarve liittyi siis erityisesti valtion pörssiyhtiöomistuksiin, joiden osalta oli todettu, että valtion budjetin alaisen päätöksenteon nopeus ei ollut riittävän tarkoituksenmukainen vastaamaan omistusten arvon hoitamiseen liittyviä tavoitteita. Lisäksi taustatavoitteena oli etäännyttää pörssiyhtiöomistusten ohjausta poliittisesta päätöksenteosta.

Suomessa päätökset tulonjaosta on kaapattu aikamme aatelille, managementille, joka in tehnyt historian suurimpia virheitä kymmenien miljardien eurojen mitassa noiden itse kirjoitettujen sääntöjen avulla vailla seurauksia.

Kadonneiden ja menetettyjen miljardien lista on pitkä. Suomalainen pankkilaitos: KOP, SYP, SKOP, Postipankki suomalainen energiaklusteri Fortum, Neste, TVO, Fennovoima, oman maan mineraalit Sokli, Outokumpu, Talvivaara, Kemira, tietoliikenne Tele-Sonera, Nokia, metsä Enso Amerikassa, Tampella, logistiikka Posti, kauppalaivasto.

Omat lukunsa on eepokseemme kirjoitettu valtion yhtiöiden ”privatisoinnin”, ”osakekauppojen ja järjestelyiden”, ”taseen töihin panosta” ja valtion omaisuuden onnistumisista. Kansallisomaisuuden hoitamisesta.

Tämä kaikki tapahtui samaan aikaan kun managementin,

ammattijohtajien ja heidän lähipiirinsä tulot kasvoivat pilviin

koska he olivat itse itsensä Jumalten joukkoon ylentäneet.

Jatkuu...